Uusi ja uusin Star Trek

Tänä syksynä Gene Roddenberryn luomaan universumiin sijoittuva Star Trek: The Next Generation -tv-sarja (TNG) täytti 30 vuotta, ja samaan aikaan käynnistyi jakautuneita mielipiteitä herättänyt Star Trek: Discovery. Millaista katseltavaa eri teokset ovat luonteeltaan?

Fanit, jotka pitivät TNG:n tai minkä tahansa vanhemman sarjan poliittisesti stabiilin maailman mahdollistamasta kartoittamisen tehtävästä, jota alusmiehistöt vapaamuotoisesti seurasivat erilaisiin avaruuden ihmeisiin, säikähtivät heti Discoveryn ensimmäisiä jaksoja ja niiden sotaisaa tunnelmaa. Jossain vaiheessa uusikin sarja kuitenkin lakkaa näyttämästä varsinaisia riitelijöitä, jotka Federaatiota haluaisivat vastustaa, eikä konfliktien etenemistä seurata samalla tavalla, kuin sellaisiin perustuvassa scifissä. Toimintaa käytetään silti paljon aiheuttamaan henkilöiden kohtaamia ongelmia ja se on niissä jännityksen luojana.

Loittoryhmä etsii syytä siirtokuntalaisten katoamiseen (TNG, Best of Both Worlds 1)

Uuden Star Trekin keskiössä oleva tiede on melkein kauttaaltaan sellaista kuin TNG saattaa olla korkealentoisimmissa jaksoissaan. Jälkimmäisen sarjan puolessa välissä katsoja on usein valmiiksi tottunut joihinkin säännönmukaisuuksiin ja hänellä on hyvä kosketus holokansiin ja lähes kaikki tieto Q:iden mahdollisuuksista. Discovery ei heti alussa ehdi moiseen ja sen esittämä todellisuus on aina vääntyilevä ja vaatii hahmoja keskittymään paljon pelkästään sen muotoon liittyvien ongelmien ratkaisuun. Tämä on samalla tuoretta scifi-mahdollisuuksien ajattelua mutta jättää vähemmälle huomiolle sen, miten todellisuuden käyttö voisi muodostua tarinaksi hahmojen vaikutuksesta ja heidän vastakkaisten aikomustensa kautta.

Henkilöistä TNG:ssä on vain muutama, joiden hahmot kehittyvät sarjan aikana huomattavasti ja jotka siten omaavat siinä pitkämuotoisemman tarinan. Näitä ovat varsinkin androidi Data ja klingoni Worf, joille vakiintuneemmat hahmot kuten jopa kapteeni Picard toimivat pikemminkin neuvonantajina. Nykyaikaistetun tähtilaivan kyydissä on kirjavampi joukko erilaistuneita persoonia, joiden merkitys on kuitenkin hieman pienempi, sillä ainakin ensimmäisen kauden kerronta keskittyy hyvin tiiviisti kuvaamaan vulkaaniksi kasvatetun naisupseeri-Burnhamin tietä takaisin palvelukseen. Hän kokee vähintään hetken menettäneensä oikeutuksen omalle olemiselleen, ja Burnhamia vaativien toimintajaksojen välissä se vaikuttaa kytkeytyvän siihen, että hän mielummin kanavoi itsensä erään toisen miehistönjäsenen laivastokokemusten opastajaksi.

Lisäksi annetaan hetkeksi ymmärtää, että pahikset voivat hiipiä myös komentosillalle, synkistelevän Lorcan muodossa, mutta Discoveryn kapteenin valintoja selvitellään myös hyvin inhimmillisinä. Jos hän ei ajaudu suureen ideologiseen ristiriitaan hyvin puoliaan pitelevän Burnhamin kanssa, hän vaikuttaa hahmolta, joka voi kehittyä sarjan mukana vielä kauemminkin. Ensimmäinen kausi jakautuu vielä kerran kahtia yhdeksännen episodin jälkeen, ja lokakuussa ilmoitettiin toisen kauden olevan tulossa.

Burnhamin uusi kapteeni edellyttää tältä omistautumista klingonien voittamiseen (Discovery, The Butcher’s Knife Cares Not for the Lamb’s Cry)

Picardin retkueen yksittäiset vastustajat ovat monesti miellyttävämpiä persoonia kuin tähtilaivaston nyt kohtaamat muukalaiskasvot. Tai sitten borgeja, jotka 30 vuotta sitten silloin tällöin esiintyivät avaruuden suurimpana uhkana. Ne olivat jonain puoliksi koneellisena rotuna sarjan yksi suuri mysteeri, josta katsojalla ei ollut tietoa saatavilla enempää kuin Enterprise-D:n skannerillakaan. Discoveryn avausosa puolestaan perustuu sille idealle, että niissä kyseiset tyytymättömät osapuolet pohtivat klingonien kulttuurin vahvuuksia ja heikkouksia sodan alkamiselle ja käymiselle. Vaikka avaruus räjähtäisi tulevissa jaksoissa ihmisten vulkaani-käsiin, on Discoveryn antoisuus paljolti kiinni tällaisten mahdollisuuksien käyttämisestä tarinan käänteissä ja kirjoittamisen laadusta ylipäätään.

 

S.K.

(Kirjoittaja on nähnyt ST:Discoveryn seitsemän ensimmäistä jaksoa)