Pikaopas Joonaanmäelle

A.W. Yrjänän romaani Joonaanmäen valaat on kirjoitettu säkeiden muotoon täyteen outoja asioita. Yritetään selvittää kirjan alusta alkaen, mistä joissain tekstin hämärämmissä kohdissa voi olla kyse, jos niitä ajattelee hyvin laveasti. Kirjan ensimmäinen osa kuvailee lähinnä tapahtumien keskipaikkana olevaa saarta ja esittelee henkilöt ja muut olennot, jotka sieltä löytyvät.

 

Keskellä kohoaa pikku vuori, josta Napoleonin sotien aikaan
näytettiin semaforimerkkejä Pietariin purjehtiville sotalaivoille.

 

Napoleonin sotien aika on Ranskan ideaalisen vallankumouksen viimeisiä hetkiä, jossa keisarikunta perustui edelleen suurin piirtein vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ihanteille ja kävi käsikähmää vanhanaikaisten monarkioiden kanssa. Säkeistön sotalaivat ovat matkalla Pietariin, ja koska Suomenlahdella ei ole sotinut keskenään muut kuin näihin jälkimmäisiin kuuluvat osapuolet yhden Napoleonin rauhan aikana ennen Viidettä liittokuntaa, ovat nämä laivat todennäköisesti Venäjän lipun alla seilailemassa muuten vaan kesken venäjänkamppanjaa, jossa mitkään oikeat ranskalaisjoukot eivät koskaan lähestyneet tätä kaupunkia. Joonaanmäen saarelta annetaan merkkejä nimenomaan tällaisille olennoille, koska semaforin, eli lippu- tai käsimerkkien, on varmaan tarkoitus opastaa heitä uuteen ajatteluun, joka jo saareen kuuluvien olentojen keskuudessa jotenkin tunnettiin. Nykyhetken vastaavista toiminnoista ei ehkä tiedetä, koska saarta ainakin ympäröi nyt pelkkä meteli, joka hankaloittaa sinne pääsyä.

 

Tähtitaivas täällä on elävä,
kaukana mantereen valosaasteesta
se on lähellä ja väkevä.
Sellainen, jota entisaikojen ihmiset katselivat yön hiilenmustassa
pimeydessä. Ja näyttää, että siellä on tähtiä, joilla ei vielä ole nimeä.
Saavat jonkin aikaa ollakin nimeä vailla.
Ei tähtiä lähdetä tuosta vain nimeämään, amatööripohjalta.

 

Toisessa luvussa kerrotaan tähtitaivaasta. Pelkästään wikipedia-lähteiden perusteella tiedettäisiin aluksi, että ammatillisesti numerosarjoin nimettyjä tähtiä on yhtä paljon kuin niitä voi laskea Maasta paljain silmin katseltuna. Joonaanmäen taivas ei ehkä silti ole missään täältä kauempana, ja voi olla kokonaan määriteltävissä siihen liittyvän nk. ”yön hiilenmustan pimeyden” avulla.

Maailmankaikkeuden hiili on muodostunut hieman harvinaisessa reaktiossa, joka tapahtuu vain nykyistä aurinkoa suurempien jättiläistähtien sisällä. Nykyisillä planeetoilla voi olla hiiltä, koska tämä tähti on jo räjähtänyt supernovana, ja muodostanut seuraavan sukupolven tähden, sekä sen ympärille aluksi kiekonmuotoiseksi levinneen aineksen, josta planeetat aikanaan muodostuvat. Aluksi aines on kuitenkin laajemmalle levittynyttä kaasua ja tomua, joka voisi täyttää koko taivaan sen keskeltä katsottuna: ollen sekä lähellä katsojaa että jotain muuta kuin valoa itse tuottavaa materiaalia. Hiili on myös tunnettujen elämänmuotojen yksi tärkein alkuaine. Miksi tämä on Joonaanmäellä tärkeää, voi liittyä siihen, että tätä vanhempaa tähteä ei ole tieteessä nimetty, eikä sitä ole enää olemassa. Mutta ehkä tämä jättiläinen tai useita samanlaisia tähtiä on edelleen olemassa siten, että niissä syntynyt hiilikin on.

 

Ja unet, ne ovat täällä vahvoja.
Venäläisnainen, joka talossa ennen meitä asusti, varoitteli niistä
ja paljon enemmästäkin, mutta emme me kuunnelleet.
Joskus kuulee, mitä toinen sanoo, vasta kun on kokenut saman.

 

Monet saarelaisten unierikoisuuksista voivat olla toisen luvun kolmannen säkeistön tähtäimessä, kuten toinen päähenkilöllä olevan unitaudin osista, eli joko nukkuminen tai uneksiminen. Nämä on parin sivun takana annettu myös kahdella erilaisella latinankielen sanalla. Unet, jotka ovat haitallisia, eivät varmaan tarkoita mitä tahansa aihetta, joka liittyisi asioiden näkemiseen nykyisestä tilanteesta poikkeavalla tavalla. Unelmat, kuten vallankumoukset, eivät ehkä kaikki ole sellaisia, että niiden soisi toteutuvan, mutta tämä olisi vain unelmoitsijan päässään aikaansaaman tuotoksen syytä, ja yhtä hyvin voitaisiin hänelle varoittaa:  älä ole koskaan väärässä.

Nähdessään tavallista unta ihminen sen sijaan on silmät kiinni, eikä havaitse mitään ympärillään. Silloin nähdyt unet ovat asioita nähtynä hyvin suljetun kokemusmaailman sisällä, johon mikään toisen todellisuuden havainto ei voi vaikuttaa. Samanlaiseen tilaan voi juutua valveilla ollessakin ja näin ollen ihminen ei voi edes yrittää ottaa huomioon muiden kokemuksia, miten ne muuttuvat, ja alkaa unelmoida asioita suuntaan, joka varmasti olisi hyödyllinen jokaiselle.

Unista on kai mahdollista herätä aiemmin mainituilla näkymättömillä käsillä, mikä lisäisi ajatukseen taas yhden aistimen, jotka voivat kai tarkoittaa mitä tahansa tapaa saada tietoa siitä, mitä muut kokevat ja miten omat aikeemme vaikuttaisivat muiden elämään. Näkymätön käsi kuulostaa silti myös eräänlaisen unelmoitsijan mahdolliselta kuvaukselta, jos äskeisen unitilan välttäminen vaatii vähintään sitä, että vallankumoukselliset eivät niinkään toimi oman näkyvyytensä vuoksi. Tämä näkyy olevan kirjan ainoa tapa käsitellä asiaa kertoja-Johanneksen antaman samanlaisen idean jälkeen, koska myöhemmin päähenkilö tai muutkaan eivät hirveästi pohdi, onko ryhmän sisällä sosiaalisia ongelmia (tai sen ja tavattujen ihmisten välillä) vaan he porskuttavat menemään. Vain joskus Johannes tutkii hieman kriittisesti omaa asemaansa vaikutettuaan tilanteeseen ja muihin.

 

…ja minä annan hänelle käsin tehdyn kopion turkkilaisesta kartasta,
jonka ohjein pääsee purjehtimaan Beringinsalmen
ja Kirnupyörteen välistä salaista reittiä
muinaisen Marsin violetille ja kultaiselle merelle.
Ja kohta hän soutaa loivasti mutkitellen takaisin laivalleen.

 

Viidennessä luvussa mainitaan Mars, joka vielä myöhemmin ilmestyy osaksi kertomuksen suurta juonta. Muinaisen Kreikan Marsina tässä puhuttaisiin myös jumalasta, joka on sotimisen tai ennemminkin taistelun hahmona jotain, jonka toiminta perustuu muualta annettujen tai aiemmin tehtyjen päätösten noudattamiseen mahdollisimman tehokkaasti ilman, että tekemiseen liittyy asioiden harkintaa. Samalla tavalla Igor pystyi käyttämään venettään huopaamalla, jolloin hän näki eteensä ja seurasi omaa reittiään, mutta lähtiessään sai Johannekselta ohjeet, joiden kanssa hän sen sijaan souti ja teki siis mahdollisesti käännöksensä täysin selin. Jos kohdassa olettaa, että reitti laivan ja saaren välillä oli yhtä suora kuin alussa, niin ei näiden ohjeiden avulla matkanteko välttämättä parantunut.

Lyhimmän reitin käsite on melko oleellinen, koska ilman sitä ei voida puhua seuraavan luvun kirahvin geometriasta eli piirtää epä-euklidista kolmiota kolmella viivalla, jotka määritellään lyhimpinä etäisyyksinä kahden pisteen välillä:

Ja puoliksi näkymätön se on, koska se ei ole euklidinen, sillä
sen kulmien summa on yli satakahdeksankymmentä astetta.

Yksinkertaisin tapa ymmärtää annettu eläin on pitää sitä maapallon pinnalla olevana kaarevana tasokappaleena, jota samassa geometriassa hahmottava kolmio olisi kulmiltaan aina yli 180°. Silloin se voi olla lisäksi niin suuri, että puolet siitä on usein horisontin takana.

 

S.K.