Mikä on sarjakuvaromaani?

Kuukaudesta toiseen nuortenkirjojen lainatilastojen kärjessä tai kärjen tuntumassa komeilevat Neropatin päiväkirja –sarjan kirjat. Niiden kannessa lukee, että ne ovat sarjakuvaromaaneja, mutta mitä ne sellaiset sarjakuvaromaanit oikein ovat ja todellako romaanihyllystä sarjakuvahyllyn sijaan löytyvät neropatit ovat sarjakuvaromaaneja?

Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirja -sarja on viime vuosina nauttinut suurta suosiota nuorten lukijoiden keskuudessa.

 

Tässä kirjoituksessa on siis luvassa pohdintaa sarjakuvaromaanin käsitteen ympärillä.

Sarjakuvaromaanin määritelmä ei ole täysin vakiintunut. Wikipedian mukaan sarjakuvaromaani (engl. graphic novel) on termi, jota käytetään sarjakuvateoksesta, joka rinnastetaan romaaneihin pituutensa ja taiteellisesti kunnianhimoisen juonensa takia. Sarjakuvaromaanit julkaistaan yleensä kirjamuodossa, joskin ne saattavat saada ensijulkaisunsa myös jatkokertomuksena sarjakuvalehdessä. Jotkut tekijät julkaisevat nykyään sarjakuvateoksiaan jatkokertomuksina myös erilaisilla internetalustoilla.

Konsensus tuntuu olevan, että käsite graphic novel kehitettiin erottamaan taiteellisesti kunnianhimoisemmat ja vakavammat teokset koomiseen ja hassunkuriseen viittaavasta perinteisestä comics-termistä, jolla taas viitataan esimerkiksi perinteisesti sanomalehdissä ilmestyneisiin lyhyisiin ja usein vitsikkäisiin strippisarjakuviin. Neropatin päiväkirjojen kuvitukset osuvat mielestäni paremmin comics-termiin liittyviin mielikuviin.

Tuuli Hypénin Nanna-ketusta kertovat sarjakuvat menevät ennemmin strippisarjakuvan kuin sarjakuvaromaanin kategoriaan.

 

Sanalla romaani viitataan yleensä pitkiin fiktiivisiin teoksiin erotuksena vaikkapa novelleihin tai elämäkertoihin tai tietokirjoihin. Sarjakuvaromaani käsitteenä on kuitenkin vakiintunut laajemmaksi ja pitääkin fiktion lisäksi sisällään myös omaelämäkerrallisia, elämäkerrallisia ja muita tietokirjoja sekä antologioita ja vaikkapa näytelmätekstien sovituksia sarjakuvamuotoon.

Omaelämäkerralliset sarjakuvaromaanit ovatkin merkittävä sarjakuvaromaanien alalaji. Esimerkkejä näistä voisivat olla Stoorinkin kokoelmista löytyvät Tiitu Takalon Minä, Mikko ja Annikki, ruotsinkieliset Hanna Gustavssonin Nattbarn ja Iggy 4-ever tai vaikkapa Marjane Satrapin Persepolis.

Tiitu Takalon Sarjakuva-Finlandialla palkittu Minä, Mikko ja Annikki sekä Hanna Gustavssonin Ruotsissa Urhunden-palkinnon ansainnut Nattbarn.

 

 

Shakespearen näytelmät taipuvat vuosisadasta toiseen niin yhä uusiin ja uusiin näyttämösovituksiin kuin muihinkin muotoihin. Tässä esimerkkinä mangatyylisiä sarjakuvaromaaniversioita näistä klassikkodraamoista.

 

Huippusuosittu Neropatin päiväkirja –sarja kertoo suomenkielisen teoksen kannessa olevansa sarjakuvaromaani, mutta asiaa pohdittuani olisin taipuvainen sellaiseen tulkintaan, että ehkä se kuitenkin on enemmänkin sarjakuvin, tai jopa humoristisin kuvin, kuvitettu romaani kuin sarjakuvaromaani nuorukaisesta, joka piirtää sarjiksia. Tätä tukee myös se, miten englanninkielisen Neropatin kannessa lukee ”a novel in cartoons”, mikä on siis aivan eri asia kuin sarjakuvaromaanin yleinen englanninkielinen vastine “a graphic novel”. Mutta kuten todettua, on käsitteistö tällä alalla vielä hieman vakiintumatonta ja jokainen voinee itse tulkita asiaa kuten haluaa.

Kirjoitti ja kuvasi: Emma

Lähteitä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Graphic_novel
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sarjakuvaromaani

http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1003

Gravett, Paul : Sarjakuvaromaani ja kuinka se voi muuttaa elämäsi. Otava, 2007. Helsinki.