Mielikirjapäivä

Stoorin henkilökunta paljastaa Mielikirjapäivän kunniaksi omat kirjasuosikkinsa. Mielikirjapäivää vietettiin 10.10.

Merja:

Agatha Christie aina ja ikuisesti!

agathaOlen lapsesta asti tykännyt Agatha Christien dekkareista. Ne vievät toiseen maailmaan: maailmaan, joka saa lukemalla unohtamaan omat pienet murheensa ja tuomaan iloa päivään. Christien kirjat ovat vieneet ajatukset Englantiin maaseudulle tai Egyptiin arkeologisille kaivauksille tai Idän pikajunaan tai aurinkoiselle saarelle. Eskapismia parhaimmillaan!

Mikä 1900-luvun alun kuvauksessa oikein kiehtoo? En ole varma, mutta veikkaan että tietynlainen naiivius ja herttaisuus ja vanhanaikaisuus vetää minua puoleensa. Tuohon aikaan oli paljon ongelmia, en ole tietämätön niistä, mutta silti lapsena kuvittelin miten asuisin suloisessa maalaiskylässä ihanan puutarhan ympäröimässä talossa. Toki myös kylässä tapahtuisi murhia ja kaikilla asukkailla olisi salaisuuksia! (saatan yhä kuvitella itseni kurpitsoja kasvattamaan..)

Ne henkilöt! Ai että! Hercule Poirot on ehdoton suosikkini, mutta myös Neiti Marple ja Tommy & Tuppence ihastuttavat minua. Veikkaan että ensimmäinen kosketukseni Poirottiin on David Suchetin tähdittämä tv-sarja, joten aina Poirotista lukiessani näen mahtavan näyttelijän Suchetin mielessäni. Luin muuten juuri DS:n kirjoittaman kirjan Hercule Poirot ja minä, jossa DS kirjoittaa mielenkiintoisesti miten hän päätyi näyttelemään Poirottia ja rakastamaan hahmoaan yhtä paljon kuin miljoonat fanit ympäri maailmaa. Poirothan on monella tapaa aika ärsyttävä hahmo: tosi pikkutarkka, ”hieman” mahtipontinen ja itserakaskin, mutta myös sydämellinen, ymmärtäväinen ja ystävällinen. Ikisuosikkini!

Olen lukenut kaikki Agatha Christien kirjat moneen kertaan, jotkut myös englanniksi ja pari ruotsiksi. Myös sarjakuvaversioita (kansikuvat alla) on tehty ja nekin olen lukenut, jotka vain käsiini saan. Elokuvat ja tv-sarjat olen katsonut niin useasti että osaan melkein vuorosanat ulkoa.

Suosittelen siis lämpimästi tutustumaan Agatha Christien tuotantoon.

Pst. Esirippu-elokuvaa en ole pystynyt katsomaan!

sarjiksia

 

Katri:

Leo Tolstoi : ANNA KARENINA

Yksi lempikirjoistani on Leo Tolstoin klassikko Anna Karenina (julkaistu osissa vuosina 1875–1877). Anna Karenina on kahden rakkaustarinan kirja. Se kertoo Annan ja Vronskin dramaattisen ja koskettavan tarinan, sekä Kittyn ja Levinin onnellisemman ja hellyttävän tarinan.

Runsaan kirjan melkein tuhanteen sivuun mahtuu muutakin kuin rakkautta. Anna Karenina on nimittäin loistava aikalaiskuvaus, jonka myötä lukija pääsee kurkistamaan 1800-luvun Venäjään. Tutuksi tulevat niin Venäjän yläluokka kuin työläisetkin. Välillä ollaan palatseissa, sitten kuuntelemassa politiikkaa, josta kukaan ei ymmärrä mitään ja seuraavaksi niitetään heinäpellolla. Kirja tarjoaa kiinnostavan katsauksen naapurimaamme historiaan – kriittisellä otteella.

Vaikka kirjalla on ikää, se jaksaa kiehtoa yhä nykypäivänäkin. Kirjan aiheet ja teemat, kuten rakkaus, ovat ikiaikaisia ja aina kiinnostavia. Kirja on myös kirjoitettu hyvin. Tolstoin kerronta on rikasta ja runsasta, ja kirjassa on paljon hahmoja, tapahtumia ja paikkoja. Välillä kirjan useat hahmot voivat sekoittua mielessä, mutta eläväisen kerronnan avulla kirjaa on kuitenkin helppo uppoutua.  Anna Karenina onkin yhtä kertomisen juhlaa, mistä syystä itse rakastan kirjaa paljon.

Anna Karenina on klassikko, johon itse tartuin aikoinani pelolla. Tuhatsivuinen jättiläinen suoraan 1800-luvun Venäjältä ei kuulostanut houkuttelevalta, enkä uskonut, että saisin kirjaa koskaan luettua. Mutta joskus on hyvä haastaa itsensä lukemaan ennakkoluuloista huolimatta. Nyt Anna Karenina on yksi suosikkini kiinnostavien tarinoiden ja upean kerronnan vuoksi. Kirjassa kiteytyy se, miksi pidän niin paljon lukemisesta ja miksi kirjallisuus on minulle tärkeää.

anna

 

Sini:

Haruki Murakami : Norwegian Wood

Rakastan Haruki Murakamin kirjaa Norwegian Wood. Kirja on hauska, haikea, kaunis, tyylikäs, mystinen, syvällinen, viihdyttävä, ja kaiken lisäksi sen nimi tulee Beatlesin kappaleesta. Romaani kuvaa japanilaisen opiskelijapoika Watanaben suhdetta tyttöön, joka joutuu sairautensa takia asumaan parantolassa vuorella. Tyttöystävän ollessa parantolassa yksinäinen ja vielä omaa paikkaansa hakeva Watanabe tutustuu toiseen tyttöön, hassuun Midoriin. Omintakeisen Midorin ja Watanaben sanailusta on vaikea olla pitämättä, ja kerronnan sävy vaihtelee vaivattomasti kepeän humoristisesta haikeaan. Tarinan edetessä toden ja fantasian välinen raja hämärtyy ja tunnelma muuttuu.

Tämä kirja ansaitsee tulla luetuksi monta kertaa. Norwegian Wood löytyy Kirjallisuus ja taiteet -alueen hyllystä.

Murakami Haruki, Norwegian Wood
Murakami Haruki, Norwegian Wood

 

Satu:

Kaari Utrio : Vanajan Joanna

joanna

Kirjan juonesta: Komea ruotsalaisritari Ulf Acer on syyllistynyt kauheaan syntiin, isäntappoon. Mies haluaisi vetäytyä luostariin tekojaan katumaan, mutta kuullessaan sattumalta Mälarin Ängsjön suurtuvassa nuoren hämäläisnaisen Joannan kanteleensoittoa, hän tuntee tuskansa helpottavan. Ylhäisen naisen velvollisuudet ja suvun kunnia ovat Joannalle rakkautta ja intohimoa tärkeämpiä, joten ritari ei noin vain saakaan Joannaa omakseen. Vain uskollisuus ja todellinen rakkaus voi vakuuttaa 1300- luvun hämäläisneidon.

Omat ajatukset: Historialliset rakkausromaanit, erityisesti Kaari Utrion kirjat, ovat kiehtoneet minua jo teini-iästä alkaen. Vanajan Joannan olen lukenut ensimmäisen kerran heti kirjan ilmestyttyä vuonna 1991, enkä usein tartu samaan kirjaan uudestaan, mutta viime kesänä tein poikkeuksen, kun sain lainattua kirjasta ilmestyneen uuden painoksen. Toistamiseen kirjaa lukiessani huomasin muistavani tarinasta vain joitakin kohtia, mikä teki lukemisesta vieläkin mukavampaa.

 

Jenna:

Walter Moers : Kapteeni Sinikarhun 13 ja ½ elämää

kapteeni

Ammoisella 00-luvulla tutustuin jonkin onnekkaan vahingon kautta Walter Moersin nerokkaanhauskaan fantasiaromaaniin, jonka tyylissä voi huomata kaikuja Terry Prachettista ja Lemony Snicketista. Rakastuin siihen kertaheitolla ja kävin läpi joka ikisen pikku yksityiskohdan ja ovelan taittoratkaisun. Niitä tässä kirjassa riittääkin, sillä se on paksu ja (enimmäkseen) pienitekstinen.

Kapteeni Sinikarhun 13 ja ½ elämää koostuu kolmestatoista ja puolesta luvusta, jotka kertovat Sinikarhun elämästä puoleen väliin saakka (hänellä on yhteensä 27 elämää, mutta loput hän haluaa pitää omana tietonaan). Kirja alkaa Sinikarhun syntymästä, ja vie hänet mitä uskomattomimpien seikkailujen (suorastaan paroni von Münchhausenin tyyliin) kautta kohti sankaruutta ja oman paikan löytämistä. Matkan varrella hän kohtaa mm. metsälukkinoidan, ikuisen tornadon, kuilutrollin, eydeetin, bolloggin pään, huonon idean, pelastajasauruksen, paikalleen liimatun kangastuksen, houvin, Moolokin, parin pulina-aaltoja ja niin edelleen.

Kirja on aivan tajutonta kielellistä ja visuaalista ilotulitusta alusta loppuun, ja sitä on suorastaan vaarallisen vaikeaa laskea käsistään. Jos pähkähullu fantasia kiinnostaa, en voi muuta sanoa kuin että LUE.

PS. Oikeastaan, vaikka ei kiinnostaisikaan, lue silti. Selaile edes. Saatat yllättyä.

 

 

Maria:

Maria Gripe : Skuggan över stenbänken (Skuggserie) 

skugganSkuggan över stenbänken är den första boken i Skuggserien. Jag läste denna bok första gången när jag var kring tretton år gammal. Det var första boken som verkligen tog mig med på en resa in i en annan värld. Jag kommer ihåg att jag var så fascinerad av berättelsen att jag inte kunde låta bli att läsa. Hela miljön var så väl beskriven, hur det såg ut i huset, det stora fina adelshuset var huvudkaraktären Berta, 14 år, bor med sin familj och betjänter. Dessutom intressant att läsa hur livet kunde se ut i början av 1900-talet.

Boken börjar med att de behöver en ny husa till huset. Till arbetet anställs en ung dam, Carolin. Alla blir förtjusta i henne men småningom märker Berta att det är något mystiskt med Carolin. Hon smyger ut på nätterna, hon är intresserad av ett speciellt foto i familjens fotoalbum och Berta bara anar att hon bär på hemligheter som hon måste få reda på.

Boken är en slags blandning av mystik, vardagsrealism och äventyr.  När man läst boken vill man bara kasta sig in i den förtrollande världen på nytt, det lönar sig att ha seriens nästa böcker färdigt bredvid sig.

Maria Gripe är en av mina favoritförfattare. Hon har en speciell känsla i sina böcker.

Hon skrev mängder av fina böcker, varav de mest kända är kanske Hugo och Josefin, Glasblåsarns barn, Tordyveln flyger i skymningen, Elvis Karlsson, Agnes Cecilia – en sällsam historia, Tre trappor upp med hiss och så förstås Skuggserien.

 

Mikko:

Elizabeth Kostova : Historiantutkija

historiantutkijaElizabeth Kostovan Historiantutkija on valloittava kirja kirjoista, kirjastoista, historiasta ja niiden kätkemistä salaisuuksista. Jännittävä, kauhuakin kaihtamaton matka menneisyyden syviin mysteereihin alkaa, kun 16-vuotias tyttö löytää isänsä kirjahyllystä ikivanhan, kauniilla lohikäärmeen kuvalla koristellun kirjan. Opuksen avaaminen on portti uusiin arvoituksiin. Tytölle alkaa ilmestyä kirjeitä, joissa pahoitellaan hänen kohtaloaan: avaamalla kirjan, hän on astunut syvään pimeyteen. Pahuuden ytimeen tytön matka vääjäämättömästi viekin viimeistään sen jälkeen, kun hänen isänsä katoaa.

Paljolti kirjeinä kulkeva tarina on valloittava. Se on ilahduttava kunnianosoitus 1800-lukulaiselle, historian salaisuuksia raottavalle jännityskirjallisuudelle. Kostovan kynänjälki on samanaikaisesti viiltävän tarkka, herkkä ja syvä. Hän jaksaa rakentaa menneisyyden ympäristöjä ja luoda tunnelmaa – kuljettaa lukijaansa hellästi ohjaten ajassa edestakaisin ja ratkoa auki pitkään punottuja, vuosisatojen jo pahasti tahraamia arvoituskudelmia. Kirja on myös nöyrä kumarrus historiantutkimukselle. Kirjeissä avautuvat menneet tapahtumat kirkastuvat ja selittyvät kuin aidon historiantutkijan mielessä.

Historiantutkija antaa tarinalle tilaa – tunnelmille avaruutta. Kirjassa on toki sivumäärällistä laajuutta, mutta se osaa kietoa ja koukuttaa lukijansa. Se on herttaisen perinteinen, mukavalla tavalla viipyilevän hidas ja aidon kauniisti vanhanaikainen tarina. Aikakaudet ja paikat hyppivät, mutta ne myös lomittuvat sulavasti syleillen – aivan kuten uskomusten, kansantarinoiden, legendojen ja “tieteellisen” historiantutkimuksen yhteisesti maustama, ihmisyhteisöjen jakama kertomusperinne.

Historiantutkijassa on useita, minulle henkilökohtaisesti tärkeitä tarttumapintoja. Kirjaa voi suositella kaikille, joita kiehtoo historiallisilla arvoituksilla sävytetty jännitys. Kirjassa viehättää myös Kostovan ilmeinen kyky kuvata uskottavasti, kuinka historiaa kirjoitetaan – kuinka historia hengittää meissä ja kuinka tutkittava luisuu salakavalan huomaamattoman kevyesti osaksi tutkijan elämää. Historiantutkija on nimittäin nimensä mukaisesti totuutta janoavan, itseymmärrystä pakottavasti etsivän ja kuolemattomuutta lohduttomasti tavoittelevan nuoren mielen vertauskuva. Se on samalla rohkea sukellus eurooppalaiseen kulttuuriperintöömme ja varsinkin itäeurooppalaiseen mystiseen, jylhiä vuoristolinnoja ja synkkiä metsiä vilisevään kansanperinteeseen – Drăculea …anyone?


Kim:

Makoto Yukimura : Planetes

planetes

Scifi-manga Planetes on jännittävä siksi, että se kertoo lähitulevaisuudesta harvinaisen realistisella otteella. Tarina kertoo 2070-luvun roskakuskeista, jotka pitävät maapallon ja kuun kiertoradat siistinä avaruusromusta, josta on tullut vaarallinen uhkatekijä satelliiteille, avaruusasemille ja -aluksille.

Tarinaa varten luotu maailma pohjautuu perusteelliselle tutkimustyölle; siinä otetaan huomioon painottomuuden fysiologiset vaikutukset, avaruussäteilysairaus, kiertoratamekaniikka, uudet teknologiat…

Kaikki tämä on kuitenkin vain yks kerros tarinaa, sillä Planetesin voi myös lukea hahmoihin ja heidän motivaatioihin pureutuvana draamana.

 

 

 

 

 

 


Samu:

Mats Strandberg & Sara B. Elfgren : Cirkeln

circelnCirkeln av Mats Strandberg och Sara B. Elfgren kom ut 2011 i Sverige. Boken påbörjar en trilogi: andra boken Eld kom ut 2012, tredje delen Nyckeln 2013.

Översättningarna finns på första två böckerna, men finskspråkiga väntar fortfarande med spänning för den sista boken. Berättelsen tar plats i Engelsfors, en imaginär småstad i Sverige. Sex ungdomar får veta att de är häxor men inte bara vanliga häxor utan utvalda till att rädda världen från undergång. Det finns skräck, det finns kärlek, det finns vänskap, det finns fina och sorgliga familjerelationer.

Låter kanske som en historia vi har redan läst tusen gånger? Det är det. Själv har jag läst massor med böcker som handlar om magi, häxor, varulvar, och allt annat onaturligt som kan finnas i fiktion. Men den här historien skiljer sig från de andra genom sina otroligt fina mångsidiga karaktärer. Cirkeln försöker sitt bästa att visa en värld där det finns mångkulturella, mångspråkiga människor med olika sexuella identitet och bakgrund. Den undvikar stereotyper. Dessutom har boken i sitt centrum flera unga starka och smarta kvinnor.

Jag älskade bokens stämning. Jag njöt av alla karaktärerna som inte satt lätt i mina egna förtankar på hur en viss slags människa borde vara. Jag älskade Minoo och speciellt Linnea. De gick att relatera till deras liv och sorg och glädje. Jag läste första två böckerna under två dagar och hann inte ens sova. Tredje delen fick jag vänta sex månader för och det var helt ärligt tortyr, så bra är den här serien. Cirkel innehåller en värld där det finns plats för alla att vara vem de är. Även du kan joina.


Jussi:

Susan Cooper : Pimeä nousee

pimeanouseeYksitoistavuotias Will Stanton oivaltaa syntymäpäivänään, ettei hän olekaan tavallinen koulupoika, vaan viimeinen Ikivanhoista, jotka ovat kautta aikojen taistelleet Pimeää vastaan. 

Will saa tehtäväkseen etsiä ne kuusi maagista merkkiä, joiden avulla kerran ratkaistaan lopullinen taistelu Valon ja Pimeän välillä. Niinpä sydäntalvella, kun Pimeä nousee, Will joutuu kesken iloisten jouluvalmistelujen vuosisatojen takaiseen hämärään, vastakkain pahuuden voimien kanssa, kokemaan kauhua ja pelkoa, mutta myös riemuitsemaan voitoistaan tässä ja menneessä ajassa.

(WSOY, toinen painos 2003)

Brittiläisen kirjailijan Susan Cooperin viisiosainen fantasiasarja Pimeä nousee on kauttaaltaan laadukas ja kiehtova yhdistelmä seikkailua ja kelttiläisiä myyttejä. Peribrittiläinen sarja ammentaa vahvasti sekä kuningas Arthurin ja Merlinin maailmasta että hyvän ja pahan ikiaikaisesta taistelusta.

Sarjan toinen ja paras osa, myös nimeltään Pimeä nousee, teki minuun suuren vaikutuksen kun luin sen ensimmäisen kerran kouluikäisenä. Suomen kylmän talven keskellä oli helppo samaistua seikkailuihin sysipimeissä talvimaisemissa talvipäivänseisauksen aikana. Myyttiset hahmot kuten Musta Ratsastaja, kelttijumala Herne sekä salaperäinen Merriman ruokkivat mielikuvitusta ja veivät mukanaan arjesta. Cooper oli käyttänyt hienosti brittiläistä mytologiaa hyväkseen ja luonut syvän ja yksityiskohtaisen laajan maailman päätarinansa tueksi.

Suosittelen Pimeä nousee -sarjaa kaikille brittifantasiasta kiinnostuneille. Sen sijaan teoksesta tehtyä elokuvaversiota The Seeker: Dark Is Rising (2007) en suosittele oikein kenellekään. Brittiläinen koulupoika korvattiin jenkkiteinillä ja rikkaan mytologian tilalla olivat tylsät CGI-möröt.

Taidanpa tänäkin talvipäivänseisauksena tarttua jälleen Cooperin teokseen ja todeta, että Pimeä nousee!


TET-harjoittelija:

James Dashner : Labyrintti

labyrinttiMinun lempikirjani on James Dashnerin teos; Labyrintti (ilmestynyt vuonna 2009).

Kirja kertoo pojasta nimeltä Thomas, joka lähetetään keskelle labyrinttiä, jossa on valmiiksi jo n. viisikymmentä poikaa. Pojat ovat luoneet labyrintin keskelle yhteiskunnan, jota he kutsuvat Aukioksi ja missä he elävät itse keksityillä säännöillä.

Pojat ovat yrittäneet löytää tien ulos labyrintistä, jossa kukaan ei ole selvinnyt yötä hengissä. Kun Thomas saapuu, hän tuntuu muuttavan kaiken, mutta muita poikia alkaa mietityttämään onkohan muutos sittenkään hyvästä.

Kirjailija James Dashner (syntynyt 26.11.1972) on kirjoittanut Labyrintille kolme jatko-osaa ja neljättä kirjoitetaan parasta aikaa. Jatko-osista vain yksi on suomennettu nimellä Poltettu maa (ilmestynyt vuonna 2010). Kahdesta ensimmäisestä kirjasta on tehty myös elokuvat; Labyrintti (ensi-ilta 19.9.2014) ja Labyrintti: Aavikkokokeet (ensi-ilta syyskuussa 2015).

 

 

 

 

Joni:

John Christopher : Tripodien aika

tripod

”Tykkään tästä kirjasta niin mahottamasti, koska…” Noh, en ole mikään kirjojen suurkuluttaja, mutta olen jaksanut lukea tämän teoksen useampaan otteeseen. Juoni on mielenkiintoinen, hahmot muistettavia ja ilmapiiri on oikea.

Juonesta en ala kertoa mitään sen enempää kuin: pahat alienit vs. ihmiset luolissa. Metsästä kyseinen kirja ja lue itse.

 

 

 

 

 


Emma:

Öhhöhhöhhöhöööö eli Nina Hemmingssonin sarjikset on superhauskoja!

minaolen

 

Mulla ei oikeastaan koskaan ole ollut mitään yksittäisiä suosikkikirjoja, jotka olisivat kolahtaneet yli muiden. Olen viime aikoina lueskellut aika paljon ruotsalaisia sarjakuvia ja ollut niistä ihan fiiliksissä. Yksi näistä tekijöistä on Nina Hemmingsson, joka piirtää ja kirjoittaa mustaa huumoria viljeleviä sarjakuvia. Tarinoista osa on pidempiä novelleja ja osa yhden ruudun mittaisia ja niiden piirrostyyli on ihastuttavan naivistinen. Tarinoissa ruoditaan estottomasti mm. ihmissuhteita ja naiseutta ja ne purkavat stereotypioita ja tekevät näkyväksi yhteiskunnan hierarkioita.

Hemmingssonin teoksia on toistaiseksi suomennettu vain yksi: Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt.

 

 

 

 

 

 

 

Koosti: Satu