On kivaa tehdä työtä, josta on enemmän hyötyä kuin haittaa

Pitkän tauon jälkeen jatkamme tutustumista Stoorin henkilökuntaan. Haastattelijana toimii tällä kertaa harjoittelija, ja haastateltavana on edellisten esittelyjen kirjoittaja Emma. Miten jännittävää! Emma aloittaa haastattelun toteamalla ”heippa vaan kaikille!” (samaan aikaan sohvalla makoillen).IMG_1689

Aloitetaanpa helpoimmasta, ja kysytään miten Emma kuvailisi itseään. Emma kertoo olevansa rauhallinen, ihan jees, kiltti ja sosiaalisesti vähän rajoittunut. Pienen pohdinnan jälkeen tämä tarkentuu sosiaalisesti valikoivaan.

Emma kertoo pitävänsä kirjoista tosi paljon, ”erityisesti sellaisista, joissa on paljon kuvia!”. Eniten hän lukeekin sarjakuvia ja kertoo, että erityisesti Ruotsissa julkaistaan nykyään paljon kaikkea kiinnostavaa. Myös runoja Emma tykkää lukea, ja jopa lausuu haastattelijalle yhden! Emma kokee, että kirjastot ovat tärkeitä lainaamiensa aineistojen lisäksi myös fyysisinä tiloina, koska ne tarjoavat kaupunkitilassa kaupallisuudesta vapaan vyöhykkeen, jonne kuka tahansa voi mennä ilman paineita kuluttaa.

Emma kertoo, ettei päätynyt suoraan lukiosta kirjastonhoitajaksi vaan tämän kutsumuksen löytämiseen meni lähes kymmenen vuotta. Hän opiskeli ensin yliopistolla yhteiskuntatieteitä. Tämä oli kuitenkin kovin teoreettista ja kaukana käytännöstä, joten Emma päätyi opiskelemaan elokuvaa Turun taideakatemian viestinnän koulutusohjelmaan. Valmistumista seurannut media-alan freelancerina toimiminen ei kuitenkaan ollut suurta tai pientäkään juhlaa. Muutaman vuoden vapaaehtoistöiden ja mm. kirjastoissa joutiloimisen jälkeen Emma oivalsi, että kirjasto voisi olla sellainen paikka, jossa olisi mielekästä työskennellä. ”On kivaa tehdä työtä, josta on enemmän hyötyä kuin haittaa”, hän toteaa.

Työviikostaan Emma viettää 2 päivää Lausteen lähikirjastossa, ja 3 päivää pääkirjaston Stoorissa. Lähikirjaston parhaiksi puoliksi Emma nimeää ihanat asiakkaat, joiden kanssa voi tulla eri tavalla tutuiksi kuin pääkirjastolla. Stoorissa parasta taas on totta kai työkaverit. Kolmen kuukauden poissaolon jälkeen Emma sanookin eniten kaivanneensa työhuoneessa ”pölöilyä” ja Lausteen lapsia. Myös tiedonhaun ja kirjastonkäytön opetuksen vetäminen yläkouluryhmille on todella kivaa, vaikkei Emma olisi vielä pari vuotta sitten uskonut siitä pitävänsä, ”Todellakaan.”

Vähiten töissään (ja elämässään yleensäkin) Emma pitää aamuista, koska on niiden kanssa kuulemma ”tosi huono”. Emmaa harvoin tapaa töistä ensimmäisenä aamulla. Lempimuistoa kahden vuoden kirjastouralta on vaikea nimetä, mutta erityisen kivaa on Emman mukaan ollut se, kun häntä on lainattu Saagaan, ja hän päässyt tekemään lapsiperheille suunnattua Mukulakinoa, jossa on katseltu elokuvia ja työstetty niihin liittyviä aiheita erilaisissa työpajoissa. Myös uudet kaverit on kivoimpia juttuja! Unohtumattomin muisto on kuitenkin vuoden 2014 pikkujouluista, joissa Emman esimies ja työtoveri esittivät karaokessa koskettavan tulkinnan Jenni Vartiaisen ”Ihmisten edessä” -kappaleesta. Tilanteesta löytyy myös videotallenne, mutta sen jakamiseen Emma on omien sanojensa mukaan liian nössö. ”Siitä tulis saleen satikutia!”

Vapaa-aikanaan Emman löytää usein Kirjakahvilasta, jossa hän tekee vapaaehtoishommia ja järjestää joskus kulttuuriaiheista ohjelmaa. Hän toteaakin elämänsä keskittyvän paljolti kolmen k:n ympärille; kirjasto, koti ja Kirjakahvila. Kotona Emmalla on kolme kämppistä ja älykäs telkkari. Myös Netflixin kanssa Emmalla on kertomansa mukaan kiihkeä suhde. Emmalla ei ole lemmikkejä, mutta paljon ihania pehmoleluja (toim. huom. joista yhden kuva on kehyksissä työhuoneessa työpöydällä).

Emma mieluiten nukkuu (toim. huom. toki Stoorissa ei saa nukkua, ainakaan kengät sohvalla).
Emma mieluiten nukkuu (toim. huom. toki Stoorissa ei saa nukkua, ainakaan kengät sohvalla).

Emmalle tunnusomaisia ihastuksen ja lempeyden puuskia herättävät muun muassa pappavillaneuleet, pingviinit ja muut linnut sekä söpöt pinkit esineet. Erikoistaitoa kysyttäessä Emma toteaa heti, ettei se löydy ainakaan keittiön puolelta. Pienen pohdinnan jälkeen hän päätyy olevansa aika hyvä tulostamisessa, sekä vähän estetiikkanatsi. Tämä on tosin hyvin kiitollista puuhaa, koska useimmiten Emman silmissä kohtalainen graafinen jälki on muiden mielestä erinomaista (toim. huom. töissä kukaan muu ei tunnu osaavaan käyttää erilaisia tietokoneohjelmia yhtä hyvin kuin Emma).

Emma rakastaa ääneenlukemista ja pingviinejä.
Emma rakastaa ääneenlukemista ja pingviinejä.

Työkavereilta kysyttäessä millainen Emma on, kaikkien ensi reaktio on ilahtuminen. Emma vaikuttaa olevan kaikkea mielestä ihan ”paras eli parsa”, kuten yksi työtoveri asian ilmaisi. Ylistyssanojen lista on loputon; Emma on mm. ihana, suloinen, laadukas, kultainen, rehellinen, ihanan rauhallinen, huumorintajuinen ja älykäs. Emma on myös toisinaan kuulemma kohtuuton, sekä satunnaisesti vaatimaton. Myös pelottavaksi ja lakoniseksi Emmaa kuvaillaan (alkuvaikutelma saattaa olla pelottava, oikeasti Emma on vain höpönen). Emma on taitava työssään, ja omaa hyvän silmän visuaalisesti ja taiteellisesti. Kaiken kaikkiaan Emma tuo mahtavan fiiliksen ryhmään. Kerrassaan siis mahtava työkaveri ja kirjastohenkilö!