Kirjoittaminen kannattaa aina: jopa huonon tekstin kirjoittaminen harjoitusmielessä kehittää kirjoittajana

Kirjoittajana kehittymiseen ei ole mitään salaisuutta tai mystistä. Vain harjoittelemalla pärjää.

Tämän blogin tarkoitus on taivutella tietoisesti. Tarkoitusperäni ovat toivottavasti hyvät. Tarkoitukseni on kannustaa kirjoittamaan. En aio antaa teknisiä käytännön vinkkejä kirjoittamisesta tai mistä tulisi kirjoittaa. Näihin kysymyksiin on erilaisia vastauksia, joista kaikki eivät sovi kaikille.

Meidän kirjastolaisten yksi suurimmista huolenaiheista on, että lukuharrastus on vain harvojen juttu. Me haluamme tukea lukemista ja kaikkien mahdollisuutta saada tietoa. Kuulen usein, etteivät kirjat ja lukeminen kiinnostaa. Ihan yhtä tosin törmään siihen, ettei kirjoittaminen kiinnosta.

Toisinaan pohdin, voisimmeko me kirjastossa korostaa myös kirjoitustaidon merkitystä. Kirjoittaminen on ajatusten välittämistä, viestintää ja ajatustyötä. Kirjoittaessa yrittää saada päässä olevansa myllerryksen ymmärrettävään muotoon.

Kaikkien ei tarvitse toki lukea elämänsä aikana yhtä paljon tai kirjoittaa yhtä paljon. Meillä kaikilla on vain rajallinen määrä aikaa elämässä käytettävissä. Koen silti, että näitä kahta elämäntaitoa – lukemista ja kirjoittamista – ilman jää elämässä paljosta paitsi. Monet sanovat vielä tiukempaan sävyyn: ilman kirjoitustaitoa elämässä ei pärjää.

Se saarnaamisesta. Kirjoittamisesta ei pidä missään nimessä ottaa taakkaa varsinkaan sitä harjoitellessa, koska painostaminen tappaa harrastuksen mielekkyyden alkuunsa. Pikemminkin haluan sanoa kaikille: sinä pystyt siihen. Tai: me kaikki pystymme kirjoittamaan. Kirjoittamisesta ei tule meille kaikille ammattia, mutta me kaikki pystymme kehittymään kirjoittajina. Kun kirjoittaa, niin mahdollisuudet tulla hyväksi ellei erinomaiseksi kirjoittajaksi paranevat.

Kirjoittamista ei pidä pelätä

Kaikki lähtee halusta yrittää. Esimerkiksi Henri Pulkkinen, räppäri Paperi T, on todennut Ronja Salmen haastattelussa, että hän on ollut aina tekijätyyppejä. Hänen ainoa uraohje on “mitäs sitä seuraavaksi tekisi?”.

Tämä on hyvä neuvo. Kirjoittamista mielestäni useasti romantisoidaan ja mystifioidaan liikaa. Jotkut korostavat, että kirjoittamisen pohjalle tarvitaan emootio, jotta ajatustyön saa liikkeelle. Varmasti toisinaan on näin. Kirjoittaminen kuten mikä tahansa työ vaatii imun, jotta tekeminen on hauskaa ja mielekästä. Mutta vielä tärkeämpää on huomata, että kaikki lähtee päätöksestä tehdä.

Jos jää märehtimään ja ruoskimaan itseään siitä, ettei osaa kirjoittaa tai ei ole annettavaa, ei synny tekstiä ollenkaan. Huono teksti on aina parempi, kuin ettei synny tekstiä lainkaan. Huonoa tekstiä voi nimittäin editoida. Roskan joukosta voi löytyä ajatuksenjyvä tai idea, jota voi jalostaa. Tarpeettoman voi puolestaan heittää roskakoriin.

Itse jouduin painimaan kirjoittamisen kanssa opintojeni lopussa lopputyötä tehdessäni. Tuolloin tekstin tuottamisesta ei tahtonut syntyä mitään. Opettaja ehdotti minulle: jos kirjoittaminen ei tahdo onnistua, kannattaa aloittaa kirjoittamalla kaikki aiheeseen liittyvät huonotkin ajatukset ja havainnot paperille. Vaikka täysin epämääräisessä järjestyksessä. Kun olet tehnyt tätä aikasi, huomaat, että olet ajattelemattasi tuottanut jo paljon materiaalia.

Kirjoittaminen on myös muokkaamista

Kirjoittaminen ei tietenkään ole vain sitä, että oksennat tekstisi kertaheitolla paperille ja toteat teoksen olevan valmis. Kirjoittamiseen kuuluu yhtä lailla tekstin korjaaminen, oikominen, parantelu ja editointi. Teksti paranee, kun siihen ottaa etäisyyttä ja sitä oikoo paremmaksi.

Lukemisen tavoin kirjoittamisesta voidaan puhua kahdessa mielessä. Toisessa mielessä puhutaan vain sanojen ja merkkien yhdistämisestä toisiinsa. Mutta voimme puhua kirjoittamisesta ajatteluna. Tällöin pohditaan sanojen piilovivahteita ja merkityksiä. Samalla yhdistellään tietoisesti eri ilmiöitä, ajatuksia, ideoita ja havaintoja toisiinsa, punnitaan omia valintoja kriittisesti sekä muodostetaan tietty näkökulma kirjoitettavaan asiaan.

Kirjoittaminen on myös kommunikointia, tiedon välittämistä toisille. Mitä parempi teksti, sitä paremmin sisältö välittyy toisille. Toki tämän näkemyksen voi myös kyseenalaistaa. Kaunokirjallisuutta tai runollista ilmaisua tavoitellessa voidaan pyrkiä tietoisesti monitulkintaisuuteen tai “epäselvään” ilmaisuun. Tällöin kyse on tyylikeinoista, joilla lukijalle pyritään välittämään tietty tunnetila. Mutta ei tartuta tähän liikaa.

Älä pelkää pyytää palautetta

Vaikka kirjoittaisit pöytälaatikkoon, kannattaa jossain vaiheessa näyttää tekstiään muille. Vaikka kirjoitustyötä tehdään monesti yksin, palautteen saaminen on ensiarvoisen tärkeää. Sitä kannattaa pyytää vaikka palautteen saaminen jännittäisi.

Palaute on ensiarvoista monestakin syystä. Itselleni on esimerkiksi tyypillistä, että tulen tekstilleni sokeaksi. Kirjoitan kankeaa kieltä, teen asiavirheitä, ajatukseni ovat epäselviä tai ajatuksenkulkuani ei pysty seuraamaan. Hyvä palaute voi auttaa parantamaan tekstiä olennaisesti.

Jos kritiikin saaminen pelottaa ja tekstinsä esittäminen hävettää, kannattaa aina muistaa, että oikeaoppinen kritiikki koskee aina tuotosta eikä tekijää. Kritiikistä voi oppia. Ja jos olet eri mieltä kritiikin antajan kanssa, niin eihän palautteen antajan neuvoja ole välttämätön noudattaa.

On kuitenkin tärkeää hyväksyä, että virheitä tekevät kaikki. Hyvät kirjoittajat tekevät virheitä vähemmän, koska he ovat oppineet omista ja muiden virheistä aiemmin. Kirjoittamisen harjoitteluun liittyy olennaisesti ponnisteleminen ja erehtyminen. Epäonnistumisista ei pidä lannistua. Ole pikemminkin ylpeä! Vaikka olisit loihtinut aikaan huonoa tekstiä, voit ajatella, että saitpahan kirjoitettua ja yllätettyä itsesi!

Aseta itsellesi realistiset tavoitteet

Kirjoittaminen on määrätietoista toimintaa. Valitset aiheen, josta haluat kirjoittaa sekä tyylin ja näkökulman, jolla kirjoitat siitä. Kirjoittaminen kannattaa yleensä pitää tavoitteellisena. Kirjoittaa kannattaa niin pitkään kerrallaan kuin tuntuu, että omat voimavarat antavat myöten tai kirjoittaminen tuntuu mielekkäältä. Taukoja kannattaa muistaa pitää.

Moni ihmettelee, millä rahkeilla kirjastoharjoittelija puhuu kirjoittamisesta. Olen entiseltä ammatiltani uutistoimittaja. Työtä tehdessäni opin kovan kautta, mitä deadlinet tarkoittavat. Ei ollut tavatonta, että uutisjuttua metsästäessäni juttu piti saada kasaan jo lähituntien kuluessa. Joskus aikaa oli vielä vähemmän. Kun kirjoittaessa taisteli kelloa vastaan, oppi myös ajankäytöllisesti suuntaamaan huomionsa oleelliseen, eli miettimään jatkuvasti mistä ylipäänsä kirjoittaa. Deadlinen avulla energiaa oppi suuntamaan itse tekstin tuottamiseen ja puntarointiin, ei ajan hukkaamiseen itseään soimaamalla.

Tavoitteet auttavat suuntaamaan huomion olennaiseen. Aina deadlinen painaessa päällä, jouduin pohtimaan tarkkaan kenelle kirjoitan, mitä kirjoitan, miten ja miksi? Jossain vaiheessa toimituksen käytännöt opittuani kirjoittamiseen syntyi rutiini: tiettyjä asioita saa tehdä uutisissa ja toisia ei. Rajausten ja ajallisten rajoitteiden kautta hoksaa, ettei koko maailmaa kannata selittää yhdessä jutussa puhki. Sellaisen lukeminen on raskasta ja tylsää. On pystyttävä kertomaan asioista tiiviisti, mutta samalla ymmärrettävästi.

Muutama niksi

Lupasin, että tässä blogissani en anna vinkkejä siihen, kuinka tulet paremmaksi kirjoittajaksi. Kuitenkin muutama pieni vinkki lienee paikallaan, jotka itse olen oppinut aiemman ammattini kautta.

  • Mieti mikä on haluamasi jutun ydinajatus, jonka haluat välittää ja aloita purkamaan ajatusvyyhtiäsi sillä.
  • Ammu haulikolla tekstisi täyteen pisteitä. Pilkkujen käyttäminen on vaarallista, ellet hallitse pitkien virkkeiden kirjoittamista. Mitä monimutkaisempi virke, sen vaikeaselkoisemmaksi tekstisi yleensä muuttuu.
  • Kirjoita päälauseita aina kun mahdollista. Virkkeen pituuden ei kannata usein olla 15 sanaa pidempi. Poikkeustapaukset sallitaan, mutta pitkien virkkeiden on oltava perusteltuja.
  • Kirjoittaminen on aina helpointa, kun tajuat mikä on se kulma, mistä kirjoitat. Kulmalla tarkoitan jutun “pihviä” tai ydintä, jonka haluat ihmisille välittää. Kulma voi parhaassa tapauksessa sanella myös tekstin tyylilajin.
  • Sanoilla leikkiminen on kannustettavaa, mutta kannattaa aina varmistaa, että muutkin ymmärtävät mitä yrität sanoa.

Tämän lisäksi useimmiten kehuttujen kirjoittajien ja ajattelijoiden haastatteluissa toistuu ajatus siitä, että kirjoittamistahdon laukaisee yleensä kokemukset. Niitä voi saada liikkumalla muiden ihmisten seurassa, herkistämällä ajatteluaan ja kyseenalaistamalla tai lukemalla kirjoja! Jos kirjoittaminen kannattaa aina, niin lukeminen kannattaa aivan yhtä lailla.

Lukeminen kehittää kirjoittajamistaitoasi, mutta myös toisin päin. Lukemalla näet erilaisia tapoja ilmaista asioita ja opit uusia sanoja sekä kielikuvia. Kirjoittamalla opit tunnistamaan yksityiskohtia ja nyansseja muiden teksteistä sekä ymmärtämään minkä takia ammattikirjoittajat käyttävät tiettyjä kirjoitustyylejä teksteissään.

Tsemppaukseni päätteeksi on syytä korostaa, että meistä kaikista ei tarvitse tulla menestyskirjailijoita tai toimittajia. Kirjoittaminen voi olla todella antoisaa ilman mainetta ja mammonaa.

Me kaikki pystymme kirjoittamaan. Uskon, että myös sinusta on siihen.

Kirjoittaja työskentelee harjoittelijana Turun kaupunginkirjaston Stoori -osastolla.

 

Inspiraatiota kirjoittamiseen:

Toiviainen, Mikko & Salmi, Ronja – 12 tarinaa kirjoittamisesta. 2017. WSOY.

Silfverberg Anu & Hirvonen Elina – 100 sivua. Kirjoittamisen opas. 2012. Avain.