Ihmenainen: oikeudenmukaisuuden arkkityyppi vai määritelmiä pakeneva supersankari?

Populaarikulttuurihahmojen merkityksien ajatellaan usein olevan tekijänsä luomuksia. Ajatellaan, että heillä on viimeinen sana siitä, mitä populaarikulttuurin hahmo saa ja ei saa tehdä. Mikään ei voi kuitenkaan rajoittaa sitä miten teokset vastaanotetaan tai miten niitä luetaan tai ymmärretään. Fanit voivat esimerkiksi lukea teoksiin uusia merkityksiä ja tasoja, joita edes tekijät eivät välttämättä ole huomanneet tai tarkoittaneet. (Nikunen 2008)

Muutama vuosi sitten supersankari Wonder Womanin, eli Ihmenaisen ura YK:n tasa-arvokampanjan keulahahmona loppui lyhyeen voimakkaan kritiikin seurauksena. (Töyrylä 2016 [1]) Kritiikkiä herätti sarjakuvasankarin soveltuvuus näin merkittävään tehtävään ja muun muassa se, kuinka Ihmenaisen hahmoa näytteli Wonder Woman elokuvassa israelilaistähti Gal Gadot. Hänen tiedettiin antaneen poliittisesti latautuneita kommentteja Israelin ja Palestiinan tilanteesta omassa sosiaalisessa mediassaan. Kaikki eivät kokeneet Wonder Womania enää tasa-arvon lähettiläänä, kun keulahahmoa esittäneen henkilön oma tausta antoi roolihahmolle uusia merkityksiä. (Töyrylä 2016 [2] ja Töyrylä 2017)

Wonder Woman seikkailee useissa medioissa – sarjakuvissa, elokuvissa, kirjallisuudessa

Miten voi olla mahdollista, että Ihmenaisen hahmo voidaan kokea näin eri tavoin? Osalle hahmo edustaa huonoa makua tai on jopa kyseenalainen Toisille hahmo edustaa ennen kaikkea voimahahmoa ja jos ei sentään esikuvaa, niin jonkinlaista myyttistä satuhahmoa, joka on valmis taistelemaan oikeuden ja hyvän puolesta.

Ottamatta kantaa YK:n tapaukseen, tapaus kuvastaa osoittaa kuinka kuinka yleisöä ei voi pakottaa hyväksymään kaikkea populaarikulttuuriin liittyvää. Toisaalta voidaan tehdä havainto laajemmin sarjakuviin liittyvästä ilmiöstä. Monissa massatuotantoon perustuvissa sarjakuvissa emme puhu sarjakuvasta yksittäisinä tarinoina vaan hahmoista yleisesti riippumatta siitä, millä tavalla hahmo toimii yksittäisissä tarinoissa. Tämä on ihan ymmärrettävää. Ihmenaisesta on tuotettu niin paljon sarjakuvia, että kovankin luokan fanin on kahlattava kymmeniä eri tarinoita päästäkseen kärryille hahmon käänteistä. Asiaa ei yhtään auta, että monet näistä tarinoista ovat ristiriidassa keskenään.

Sarjakuva, ikoni vai arkkityyppi?

Ihmenainen -sarjakuvia tutkinut Noah Berlatsky on huomauttanut kuinka Ihmenaisesta puhuttaessa sekoittuu keskenään sarjakuvat sekä ikoni. Kun puhumme sarjakuvista, pitäisi huomiota kiinnittää siihen, kuinka tarina ja piirrosjälki sekä tarina asemoivat ja rakentavat sankaritarta. Kun puhumme ikonista, käsittelemme laajemmin kaikkea mikä Ihmenaisen hahmoon liitetään julkisuudessa. Ikoni voi olla aikakauden, aatteen tai muun tärkeä symboli tai ihailun kohde, idoli. Ihmenaisen ikonista puhuttaessa käsitellään siis sitä, millaisia odotuksia ja toiveita yleisö lataa hahmoon, mitä he olettavat hahmosta, mitä hahmosta kirjoitetaan, ihaillaan ja miten hahmoa kritisoidaan. (Berlatsky 2015)

Tämänlainen erottelu auttaa ymmärtämään sitä, että eri tekijät voivat käsitellä samaa hahmoa eri tavalla. Esimerkiksi Frank Miller on käsitellyt synkemmin Batmanin hahmoa sarjakuvissaan kuin miten hahmoa käsiteltiin kevytmielisesti Adam Westin tähdittämässä 1960-luvun tv-sarjassa. Batman on kuitenkin ikoninen hahmo Ihmenaisen tapaan. Kaikki tunnistavat hahmon välittömästi erikoisesta asusta, vaikka eri aikakausien kertomukset poikkeavat toisistaan rajusti.

Myös Wonder Womanin hahmolle on yhtä monta tulkintaa kuin sille on tekijöitäkin. Alun perin hahmon loi psykologi William Moulton Marston, joka upotti teokseensa paljon omaa elämänkatsomustaan, mieltymyksiään ja yksityiselämänsä oikkuja. Berlatsky pitää Ihmenaista peräti radikaalina sarjakuvana, koska se korosti hänen aikanaan harvinaisempia feministisiä teemoja sekä seksuaaliseen vapautumiseen ja radikaaleihin ihmissuhteisiin liittyviä näkemyksiä.

Wonder Womania on piirretty ja kuvailtu eri tavoin eri vuosikymmeninä. Kaikkien mielestä suunta ei ole aina mennyt parempaan.

Marstonin menehdyttyä syöpään ohjat hahmosta otti Robert Kanigher, joka käytännössä purki kaiken Marstonille ominaislaatuisen pois sarjakuvasta. Ihmenaiseen tuotiin mukaan tunkkaisia käsityksiä naisen rooleista ja velvollisuuksista yhteiskunnassa. Hahmon motiiveja selitettiin myös lähinnä ihastuksella Steve Trevorin hahmoon. Kesti pitkään, ennen kuin Ihmenaisen mytologiaa alettiin rakentaa uudelleen hahmon vahvuuden, viisauden ja rakkauden varaan. Berlatsky pessimistisesti kuitenkin toteaa, että Ihmenaisen perusajatusta ei ole enää Marstonin jälkeen onnistuttu käsittelemään samalla tapaa vaan se on vesitetty: monista myöhemmist Ihmenaisen sarjakuvissa esiintyy hänestä mauttomia piirteitä. Poikkeuksiakin hänestä löytyy ja kiitosta Berlatsky antaa esimerkiksi Gail Simonen tuotannolle. (Berlatsky 2015)

Sarjakuvasankareista puhutaan yhä enemmän tämän päivän taruhahmoina ja arkkityyppeinä. Arkkityypeillä tarkoitetaan yleisessä mielessä jonkin hahmon, asian tai käsitteen alkumuotoa sekä mallia. Arkkityypeistä puhuttaessa oletetaan, että kaikki ihmiset jakavat näistä asioista yhteiset, alitajuisetkin näkemykset. Useimmiten arkkityypit näkyvätkin myyteissä, taruissa ja uskonnoissa. Esimerkiksi monet mieltävät jäniksen arkkityyppiin sankaruuden ja viekkauden piirteet. Esimerkiksi Väiski Vemmelsääri on tästä hyvä esimerkki!

Viimeistään 1980-luvulla voidaan todeta arkkityyppien tulleen tiedostetusti osaksi sarjakuvakerrontaa. Muun muassa Neil Gaimanin Sandman -sarjakuva käsittelee klassisia tarujen arkkityyppejä ja heidän seikkailujaan sarjakuvaformaatissa. Unien ja unimaailman hahmojen tarkoituksena on kertoa ihmiskunnan alitajunnasta itsestään: kuinka meillä on kyky kertoa itsestämme myyttien ja unien kautta, ja minkälaisia vaaroja kertomuksiin sekä uneksimiseen voi liittyä. Samanlaista tietoista supersankarikertomusten ja hahmojen arkkityyppien purkua tehdään omalta osaltaan Alan Mooren ja Dave Gibbonsin Vartijat -sarjakuvassa. Ihmenaisen hahmoon liitetään usein hyvyyden, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden, rauhan ja ystävyyden piirteitä. Vaikka näistä piirteistä moni on samaa mieltä, ei tämä välttämättä ole kuitenkaan aina näkynyt ristiriidattomasti sarjakuvissa tai muissa Ihmenaista käsittelevissä populaarikulttuurin tuotteissa. Toisaalta, on myös muistettava, että vuosikymmenien aikana myös maailma on muuttunut ja arvot siinä samalla.

Ihmenainen valkokankaalla

Ihmenaisen jälleen herännyttä suosiota on siivittänyt tuore, vuonna 2016 tullut filmatisointi ja esiintymiset muissa sarjakuvalafka DC:n universumiin sijoittuvissa elokuvissa. Elokuva on herättänyt paljon kiitosta, mutta myös vastustusta. Berlatskysta Marstonin seksuaalista vapautta korostavat teemat ja feminismi eivät näyt elokuvassa. Elokuva esimerkiksi hylkää alkuperäisessä sarjakuvassa esiintyvän ideaalin vahvasta naiskommuunista. (Berlatsky 2017) Berlatsky ei ole täysin yksin havaintonsa kanssa. Suomessakin elokuvaa on kritisoitu siitä, että elokuvassa ei välttämättä näy naissankaruus, vaikkakin rauhan teemoista elokuva saa kiitosta. (Vanhatalo 2017)

Toisaalta aivan samaan tapaan, kuin Ihmenaisen merkityksestä käydään keskustelua internetin foorumeilla ja siitä ilmestyvissä sarjakuvissa, myös valkokankaalla ja televisiossa hahmosta on esitetty monia tulkintoja. Erityisen mairittelevaa kommenttia ei ole saanut Lynda Carterin tähdittämä, Yhdysvalloissa 1970-luvulla tuotettu tv-sarja. Sitä on kritisoitu hyvin samanlaisin sanankääntein kuin esimerkiksi Marstonin jälkeen tehtyjä Ihmenaiset -sarjakuvia. Toisaalta samaan aikaan uuden sarjakuvafilmatisoinnin kanssa tuli elokuva myös alkuperäisen sarjakuvan luojasta, Professor Marston and the Wonder Women, joka kampanjoi nimenomaan alkuperäisen sarjakuvateoksen radikaaliudesta ja seuraa tuomaroimatta varsin erikoista ja värikästä elämää viettäneen sarjakuvataiteilijan motiiveja sekä elämää.

Ihmenaisen merkityksestä ja haitallisuudesta käyty keskustelu ei välttämättä on jo jäähtynyt, mutta mitään sopua asiasta ei ole yksittäisten populaarikulttuurituotteiden suhteen tullutkaan. Ehkäpä tässä piilee myös Ihmenaisen kiehtovuus. Ikoninakin se on herkullisen ristiriitainen ja avoin tulkinnoille sekä pohdinnoille.

 

Kirjoittaja työskentelee harjoittelijana Turun kaupunginkirjaston Stoori -osastolla.

 

Jutussa käytetty seuraavia lähteitä:

Berlatsky, Noah. 2015. Wonder Woman, Bondage and Feminism in the Marston/Peter Comics 1941-48. Rutgers U.P.

Berlatsky, Noah. 2017. The new “Wonder Woman” movie is strangely uninterested in sisterhood. The Quartz. https://qz.com/998641/the-new-wonder-woman-movie-is-strangely-uninterested-in-sisterhood/ (lähde tarkistettu 8.10.2018)

Nikunen, Kaarina (toim.) 2008. Fanikirja : tutkimuksia nykykulttuurin fani-ilmiöistä. Jyväskylän yliopiston Nykykulttuurin tutkimuskeskus.

Töyrylä, Katriina. 2016. YK valitsi Ihmenaisen tasa-arvolähettilääksi – Typerää, kekseliästä vai vastenmielistä? Yle Uutiset. https://yle.fi/uutiset/3-9243994 (lähde tarkistettu 8.10.2018)

Töyrylä, Katriina. 2016. Supersankari Ihmenaisen YK-ura loppuu lyhyeen. Yle Uutiset. https://yle.fi/uutiset/3-9640857 (lähde tarkistettu 8.10.2018)

Töyrylä, Katriina. 2017. Libanon haluaa kieltää Wonder Woman -elokuvan – Syynä israelilaistähti? Yle Uutiset. https://yle.fi/uutiset/3-9640857 (lähde tarkistettu 8.10.2018)

Vanhatalo, Kimmo. 2017. Feminismiä, kahleita ja polyamoriaa: Ihmenaisen värikäs historia. Yle Kulttuuricocktail. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/06/06/feminismia-kahleita-ja-polyamoriaa-ihmenaisen-varikas-historia (lähde tarkistettu 8.10.2018)