Seksuaalisuus ja minäkuva

 

Marraskuun lopulla vietettiin kansallista Mielenterveysviikkoa. Viikon tarkoituksena on nostaa esiin erilaisia mielenterveyteen liittyviä aiheita kampanjoiden ja tapahtumien avulla. Stoori osallistui teemaviikkoon tarjoamalla kouluryhmille koomikko Juuso Kekkosen rennon rempseän monologiesityksen Outo homo menee kouluun.

 

Tässä “(–) omaelämäkerrallisessa esityksessä heteromies joutuu miettimään suhdettaan itseensä ja maailmaan, kun seurustelukumppani toteaakin olevansa transsukupuolinen mies. Tarinan keskipisteessä ovat sukupuolen, rakkauden ja seksuaalisen suuntautumisen monimuotoisuus, mutta pohjimmiltaan kyseessä on tarina itsensä hyväksymisestä.”

 

Esitys on hauska, sympaattinen ja ajatuksia herättävä. Se puhuttelee nuoria sievistelemättä ja kainostelematta ja ravistelee käsityksiä perinteisestä seksuaalivalistuksesta. Esitys on suunnattu yläkoulu- ja lukioikäisille, ja ainakin allekirjoittanut suosittelee sitä erittäin lämpimästi.

 

 

Mitä tekemistä seksuaalisuudella sitten on mielenterveyden kanssa?

Paljonkin. Näin kertoo meille aiheesta etsivä nuorisotyöntekijä Elina Eriksson:

 

Seksuaalisuus on käsitteenä hyvin laaja. Kun lähdemme tarkastelemaan sen merkitystä ihmisen identiteetille, voisimme kirjoittaa aiheesta kokonaisen kirjan. Tässä tekstissä pyrin tuomaan esille seikkoja nuoruuden kohokohdista seksuaalisuuden viitekehyksessä.

Seksuaalisuus on meissä kaikissa aina syntymästä kuolemaan saakka. Seksuaalisuus ei ala tietyssä iässä ja pääty toiseen, vaan yhteisenä tekijänä seksuaalisuus on olemassa meillä kaikilla, mutta jokaisen seksuaalisuus toteutuu yksilöllisesti.

Mikä sitten muovaa meistä niitä keitä olemme, ja mikä seksuaalisuudessa vaikuttaa mielialoihimme?

Ihmisen seksuaali-identiteetti alkaa rakentua jo varhaisesta lapsuudesta. Vauvana ja pikkulapsena saadut tai saamatta jääneet hoiva, kosketus ja vuorovaikutus toisiin ihmisiin alkavat pikkuhiljaa rakentaa ihmisen identiteettiä ja minäkuvaa. Ihminen on riippuvainen toisista pitkään, ellei jopa läpi elämän, niin fyysisesti kuin emotionaalisestikin. Ensimmäisiä emotionaalisia tarpeita lapsella on tulla hyväksytyksi ja saada lohtua. Näiden laiminlyönti voi vaurioittaa pienen ihmisen mieltä ja vaikuttaa tiedostamattomasti vielä pitkään myöhemmällä aikuisiälläkin. Tukea tunteilleen ja omalle yksilölliselle itselleen saanut lapsi kasvaa siis todennäköisemmin kohti hyvää itsetuntoa. Tällöin myös seksuaali-identiteetin ja terveen minäkuvan kehittyminen on saanut hyvät lähtökohdat. Varhaisilla kokemuksilla on näin ollen suuri vaikutus siihen, miten me itsemme näemme myöhemmin.

Murrosiässä kehomme alkaa muuttua. Toisilla muutokset voivat näkyä hyvinkin varhain, jopa 8-vuotiaana. Toiset taas kehittyvät myöhemmin. Kehon muutoksiin liittyvät seikat voivat hämmentää. Ne voivat aiheuttaa sekä häpeän että ylpeyden tunteita. On tavallista pohtia omaa seksuaalisuuttaan – ajatuksia seurustelusta, toisista ihmisistä ja intiimiydestä. Kaikki ne ajatukset kuuluvat terveelliseen kasvuun ja matkaan kohti aikuisuutta.

Ihminen peilaa itseään toisiin ihmisiin, vertaa ja hakee hyväksyntää. Tällä tavoin nuori saattaa etsiä vastauksia siihen, millainen tulisi olla ja onko oma keho normaali. Opimme näin omasta sekä toistemme kehosta, mutta tärkeintä on itse itsensä hyväksyminen. Tämä ei kuitenkaan aina toteudu. Pahimmillaan mielikuvat omasta kehosta ja minuudesta saattavat vääristyä liiallisen vertaamisen ja hyväksynnän hakemisen myötä. Mediassa nähdyt muokatut ja käsitellyt mainoskuvat saattavat myös asettaa vääränlaisia tavoitteita omalle keholle, ja tällainen voi aiheuttaa ahdistusta.

Joskus kysymykset kehosta tai omista ajatuksista kasvavat niin suuriksi, että olo on epävarma ja mieli alakuloinen. Murrosiän muutokset saattavat herättää väkeviäkin tunteita, joita voi olla vaikea käsitellä. Mielialat voivat vaihdella laidasta laitaan, ja toisinaan on ehkä vaikeaa pysyä kaikkien muutosten perässä ja saada kysymyksiin vastauksia ajoissa. Tässä kohtaa olisi hyvä ottaa asiat puheeksi jonkun itselle tärkeän ja luotettavan ihmisen kanssa. Joskus ajatusten selvittämiseen riittää ystävän tuki, mutta joskus tarvitsemme enemmän.

Yksi pahimmista vääristyneen minäkuvan ja mielenterveysongelmienkin taustatekijöistä on kiusaaminen. Valitettavan moni kokee ulkonäköön kohdistuvaa kiusaamista, mikä saattaa muovata vahvankin ihmisen käsitystä itsestään ja murentaa hyvää itsetuntoa pala palalta. Persoonaan ja kehoon kohdistuva kiusanteko tai fyysisen koskemattomuuden rajojen rikkominen voivat jättää uhriinsa syvät jäljet. Seksuaalisen identiteetin kehityksen ja itsetunnon rakenteet heikkenevät helposti kiusaamisen myötä. Kiusaaminen voi johtaa ahdistukseen tai masennukseen, joista on vaikea toipua.

Omien tunteiden hyväksyminen on kuitenkin hyvä lääke teini-iän myllerryksessä. On hyvä sallia itselleen kokonainen tunteiden skaala, niin ylpeys kuin pelkokin. Hyväksymisen kautta on helpompaa lähteä myös työstämään negatiivisia tunteita sekä hakea vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Mikäli tunteiden käsitteleminen on vaikeaa tai fyysisten muutosten herättämiin kysymyksiin ei löydy kaivattuja vastauksia, voi olla hyvä hakeutua pyytämään apua netistä, nuorten puhelimesta tai terveysalan ammattilaiselta. Myös nuorisotyön puoleen voi kääntyä luottamuksellisesti.

Nuoruudessa hyväksynnän tarve saattaa olla suurimmillaan, ja sitä tavoitellessaan voi joskus eksyä. Kaikkein armollisinta on kuitenkin hyväksyä se tosiasia, että me olemme kaikki erilaisia ja kuitenkin samanarvoisia.

Vieraileva kirjoittaja on Forssan kaupungin etsivä nuorisotyöntekijä ja pian valmistuva seksuaalineuvoja.

Blogitekstin rustasi kirjastohenkilö Erika, jonka mielestä Suomessa on vielä liian monta koulua, jossa ei ole vieraillut Outo Homo.